Jouduin lähtemään edellisestä hoitoyksiköstä päihdeongelmien takia, vähän ennen kun täytin 44 vuotta. Juttelin edunvalvojani kanssa muutosta ja sain käsityksen, että Ketunkallion yksikkö ottaa minut avomielin vastaan. Olin tällä hetkellä turta ja pelokas, mutta tämä tieto sai mieleni lämpimäksi. Kissani Tossu kainalossa alkoi matka kohti Ykköskoti Ketunkalliota.
Minulla on monien vuosien kokemukset erilaisista hoitolaitoksista, 18-vuotiaasta tähän hetkeen asti. Olen ollut huonossa kunnossa, väsynyt elämään, pelännyt. Pakokeinokseni tuli päihteet, sain niillä olojani siedettyä. Koska hoitolaitoksia oli nähty jo ennestään, ei odotukseni olleet Ketunkalliostakaan suuret.
Asumisen alussa, minulla ei ollut selkeää rutiinia vielä päiviini. Muutama retkahduskin taisi tulla ja oli vielä sopeutumisen vaikeutta. Pian kuitenkin työtoimintaohjaajan ehdotuksesta pääsin yksikön keittiöön työtoimintalaiseksi. Tämä sai arkeeni rytmin ja pikkuhiljaa keittiötyöntekijöistä tuli minulle tärkeä tukijoukko.
Rupesin kiinnostumaan hyvinvoinnistani ja aloin tekemään pitkiä lenkkejä. Vuodessa putosikin 20kg elämäntapamuutosten myötä. Käyn päivittäin kierrätyksessä, ystäviä katsomassa ja auttamassa, ja leivon keittiöllä viikoittain. Kissani Tossu on myös minulle rakas ja se auttaa minua jaksamaan.
Omaohjaajani Pinjan ja muun henkilökunnan ammattitaitoisella tuella, elämästä on tullut kerta kaikkiaan ihanaa. Juuri tällä hetkellä, en koe päihteitä minun ongelmaksi. Välillä kaadutaan ja sitten noustaan.
Koen, että olen saanut uuden mahdollisuuden ja olen todella kiitollinen siitä. Olen kääntänyt menneet vaikeudet ja raskaan taustani voimavarakseni, jota tuo myös turvallinen arki Tossu-kissan sekä ystävien kanssa. Kun mietin tulevaisuutta, näen itseni vielä joskus itsenäisemmässä asumisessa. Toivottavasti myös leipurin ammatissa, se olisi haaveeni.
Iso asia myös minulle on ollut se, että koen oloni turvalliseksi omassa kotonani. Tämä tunne oli uusi.
Täällä pidetään toisiemme puolia ja vedetään yhtä köyttä. Tiukan tilanteen tullen, aina on joku auttamassa.
Yhtäkkiä olen saanut perheen.
Kirjoittaja:
Eeva, Ykköskoti Ketunkallio
